Translaki ja sukupuolihämmennys

MTV Uutiset -verkkosivuilla kerrotaan Sammetista, joka kymmenen vuotta sitten korjautti sukupuolensa naisesta mieheksi. Nyt hän on ymmärtänyt, että haluaakin olla nainen ja katuu tekemäänsä sukupuolen korjausta. “Mikä kerran leikataan irti, ei kasva enää takaisin”, hän toteaa artikkelissa. Nuoruudessaan Sammetti kertoo tunteneensa suoranaista kuvotusta naiseutta kohtaan ja miettineensä omaa sukupuoli-identiteettiään. Hän samastui enemmän poikiin kuin tyttöihin. Parikymppisenä hän hakeutui trans-poliklinikalle ja sukupuolenkorjaushoidot alkoivat hänen ollessa 25-vuotias. Nyt hän pohtii, että aikoinaan poliklinikalla tehdyt psykologiset tutkimukset eivät olleet riittävän perusteelliset.

Valitettavasti kehossa tehdyt muutokset ovat pysyviä. Sukupuolen korjaamiseen liittyy myös paljon terveydellisiä riskejä ja loppuiän kestävä lääkitys.

Seuraavan eduskunnan asialistalla on todennäköisesti translain uudistaminen. Sitä ajavat aktiivisesti sukupuolivähemmistöjä edustavat Trasek ja Seta. Kyseiset järjestöt ovat organisoineet Kuuluu kaikille -kampanjan, jonka tavoitteena on uudistaa translaki. Järjestöjen mukaan nykyinen laki loukkaa ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Kampanjan tavoitteena on saada Suomeen translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuisi omalle ilmoitukselle lääketieteellisen prosessin sijaan ja olisi mahdollista myös alle 18-vuotiaille. Lapsilla ja nuorilla pitäisi kampanjan tavoitteiden mukaan olla oikeus tulla kuulluiksi sukupuoltaan koskevissa asioissa.

Kampanjaorganisaatio on tehokas ja lobbaustyön tuloksena suurin osa eduskuntapuolueista suhtautuu myönteisesti translain uudistamiseen. Sitä pidetään – kuinka ollakaan – ihmisoikeuskysymyksenä.

Nuoruusiän hormonimyrskyssä moni voi kokea vierautta suhteessa omaan sukupuoleensa. Ahtailta tuntuvat sukupuoliroolit häiritsevät. Sisäiseen myllerrykseen ja hämmennykseen voi olla monia syitä – muita kuin väärältä tuntuva sukupuoli. Siksi tuntuu hämmentävältä jopa vastuuttomalta, että nuorelle annetaan liian varhain mahdollisuus sukupuolensa korjaamiseen. Tiettävästi suurin osa niistä nuorista, jotka kipuilevat oman sukupuolensa kanssa, sopeutuvat myöhemmin omaan biologiseen sukupuoleensa.

Yksi viime vuoden luetuimmista jutuista seurakuntalaisessa oli Monet katuvat sukupuolenvaihdostaan, mutta siitä ei saa puhua julkisesti. Siinä kerrotaan, kuinka julkisuudessa harvemmin puhutaan niistä, jotka myöhemmin katuvat tehtyjä toimenpiteitä ja haluaisivat palata takaisin syntymäsukupuoleensa. Yksi tällainen on amerikkalaisaktivisti Walt Heyer, joka tuo sukupuolenkorjaustaan katuvien ääntä aktiivisesti esille. Hän itse korjasi sukupuoltaan miehestä naiseksi 42-vuotiaana. Elettyään kahdeksan vuotta naisena, hän päätti muuttaa sukupuolensa takaisin mieheksi.  

Sukupuolen korjaamiseen liittyvät kysymykset ovat herkkiä ja arkoja. Ymmärrän, että on nuoria, jotka vahvasti kokevat olevansa väärää sukupuolta olevassa kehossa. Minulla ei ole selitystä siihen, miksi niin on.

En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että lainsäädännöllisesti mahdollistettaisiin sukupuolen korjaamiseen tähtäävät hoidot alaikäisenä. Lapsille ja nuorille pitää antaa kasvurauha. Hämmennys, ulkopuolisuuden tunne, ahdistus, epävarmuus, alakulo, masennus, inho omaa sukupuolta kohtaan ja monet muut vaikeat tuntemukset voivat johtua niin monesta asiasta. Ehkä ratkaisu ei kuitenkaan ole oman biologisen sukupuolen korjaaminen. Lisäksi on aiheellista muistaa, että aivotkin kypsyvät vielä pitkälle yli 20-vuotiaaksi.

Mahdollisten myöhempien ongelmien minimoimiseksi on välttämätöntä tehdä perusteellinen psykologinen kartoitus ennen sukupuolen korjaamiseen tähtäävien hoitojen aloittamista. Kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin sukupuolen muuttaminen, se ei voi olla pelkkä ilmoitusasia.

Blogi julkaistu myös seurakuntalainen.fi-sivustolla.

Suomi tarvitsee ilmastohysterian sijasta järkeviä ilmastotekoja

Viime syksynä Journalismin päivässä kaksi Vihreän langan toimittajaa haastoivat kuulijakuntaa – toimittajia – ottamaan kaikessa tekemisessään huomioon ilmastonmuutoksen. “Ilmastonmuutos on maailman tärkein asia”, sanoi toinen heistä.

Aiheesta on kirjoitettu ja puhuttu paljon viime syksyisen ilmastoraportin julkistamisen jälkeen. Nyt vaalien alla tahti vaan kiihtyy. Nuoretkin ovat heränneet vaatimaan kunnon ilmastotekoja ja 16-vuotiasta ilmastoaktivisti Greta Thunbergia ehdotetaan jo Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kyllä, aihe on tärkeä ja ihmisiä on heräteltävä toimimaan ympäristön hyväksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Maapallon lämpötila on noussut noin yhden asteen sadassa vuodessa. Jos maapallon lämpeneminen jatkuu kahteen asteeseen elinolosuhteet eteläisellä pallonpuoliskolla muuttuvat vaikeammiksi. Monin paikoin tulee kuivuutta ja kuumuutta, sadot kärsivät. Pahimmillaan voi olla seurauksena satojen tuhansien ihmisten ilmastopakolaisuus.

Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen, päästöjen ja poistojen tulee olla yhtä suuret vuosisadan puolivälissä. Mitä hitaammin päästöjä vähennetään, sitä enemmän hiilidioksidia pitää poistaa ilmakehästä. Ehkä siihenkin keksitään vielä teknologisia ratkaisuja, kuinka hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä.

Mielestäni kristillisdemokraattien tulisi olla ympäristökysymyksissä ja luonnonsuojelussa etulinjassa. Kuuluuhan kristilliseen maailmankuvaan vastuu ympäristöstä. Varjelemisen leiviskää on hoidettu huonosti. Ilmastonmuutos on totta ja etenee, ellei toimenpiteisiin ryhdytä.

Mutta aihetta pitää lähestyä viisaudella ja kokonaisvaltaisesti. Ilmastonmuutos on ilmiönä monimutkainen. Tarvitaan lisää tutkimustietoa ja ymmärrystä syy-seuraussuhteista.

Ilmastonmuutos on haastava vaaliteema. Yhtäällä törmää vähätteleviin väitteisiin, että ainahan ilmasto on muuttunut ja toisaalla ilmastonmuutos synnyttää ahdistusta ja hysteriaa ja painetta painaa paniikkinappulaa. Stop kaikelle, mikä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Stop muovituotteille. Stop polttomoottoreille. Stop lentämiselle. Stop lihansyönnille. Stop metsähakkuille. Ja niin edelleen. Minusta tuntuu, että tämä stop-linja ei välttämättä ole viisasta ilmastopolitiikka – ainakaan silloin, jos unohdetaan katsoa kokonaisuutta. Paniikkinappulan painaminen voi johtaa poliittisiin päätöksiin, joiden seurauksena päästöt globaalisti kasvavat eivätkä suinkaan pienene. Lisäksi lyhytnäköiset ja kapea-alaiset päätökset voivat olla sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia. Jos esimerkiksi päätetään verottaa ankarasti polttomoottoriautojen käytöstä, niin kärsijöinä ovat todennäköisesti pienituloiset, haja-asutusalueella asuvat ihmiset. Tai sitten päätökset kurjistavat Suomea ja heikentävät sen kilpailukykyä muihin maihin nähden. Näin on esimerkiksi, jos otetaan käyttöön kansallinen lentovero. Se on kannatettava asia, jos se voidaan toteuttaa globaalisti tai vähintään EU:n tasolla.

Maailman hiilidioksidipäästöistä suurimman osan, 28 %, aiheuttaa Kiina, toisena Yhdysvallat 17 %. EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 10 % ja muut maat on yhteensä 45 %. Suomen osuus on vain 0,1 %. Kuulen jo, kuinka moni vähätellen toteaa, että mitä se hyödyttää Suomen kohkata ilmastonmuutoksesta ja vähentää päästöjä.

Mielestäni Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa huomattavasti kokoaan suurempi toimija. Sitä se voi olla esimerkiksi puhtaan energian tuotantoon tähtäävien innovaatioiden saralla. Tällä tavoin ilmastoteoilla voisi olla myös työllistävä vaikutus Suomeen. Innovaatiot edellyttävät panostusta kouluttamiseen ja tutkimukseen. Myös verotuksellisesti ja järkevien tukien kautta voidaan vaikuttaa.

Kansainvälisen akateemisen vaikuttamistyön saralla Suomi voi olla edelläkävijä ja esimerkki muille maille. Akateemikko Markku Kulmala muistutti eräässä tilaisuudessa, jos esimerkiksi Kiinassa saadaan yksikin ilmastonmuutosta torjuva päätös aikaiseksi, sillä on globaalisti suuremmat vaikutukset kuin yksittäisillä toimilla Suomessa.

Teksti on julkaistu KD-verkkolehdessä.