Jokaista ihmistä tulee lain mukaan kohdella yhdenvertaisesti työmarkkinoilla. Ketään ei saa syrjiä, iän, sukupuolen, vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään asian vuoksi.
Silti syrjintää on. Miksi? Käytännössä syrjintään on hankala puuttua. On vaikea näyttää toteen, jos esimerkiksi rekrytointitilanteessa on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Jos syrjinnästä tekisi ilmoituksen, käytännössä olisi usein sana sanaa vastaan.
Osuuskauppaketju on ilmoittanut, ettei se enää kysy työnhakijoiden syntymävuotta tai ikää. S-ryhmän esimerkkiä soisi kaikkien työnantajien seuraavan.
Liike-elämän vaikuttaja Asko Schrey kannustaakin Kauppalehden artikkelissa (11.11.) yrityksiä luomaan ikästrategian. Toisin sanoen yritysten pitäisi suhtautua ikäsyrjinnän lopettamiseen tavoitteellisesti.
Kun 50 vuotta täyttänyttä kokenutta, hakuehdot täyttävää ja korkeasti koulutettua ehdokasta ei kutsuta edes haastatteluun, on mitä todennäköisemmin kyse ikäsyrjinnästä.
EK:n teettämän kyselyn mukaan eniten ikäsyrjintää koetaan työtä hakiessa. Ja eniten ikään perustuvaa syrjintää työnantajan taholta ovat kokeneet yli 55-vuotiaat työnhakijat. Sukupuolten välillä ei ole eroja. Vain joka kymmenes ilmoittaa kokemastaan syrjinnästä työnantajalle, henkilöstön edustajalle, työterveyshuoltoon tai viranomaiselle. Syrjinnästä ei ilmoiteta, koska sen pelätään leimaa työnhakijan.
Suomessa yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on selvästi alhaisempi kuin muissa pohjoismaissa. Eurostatin tilaston mukaan 55-64-vuotiaiden työllisyysaste oli Ruotsissa 76,4 %, kun se Suomessa oli vain 62,5 %. Islannissa tämän ikäryhmän työllisyysaste oli jopa 84 %. Myös ikäsyrjintää koetaan Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Kyse on asenteista. 50 vuotta täyttäneet työnhakijat ovat mitä parhainta työresurssia. Lapset ovat kasvaneet, ei ole pelkoa äitiyslomista tai kotiin jäämisestä sairaan lapsen kanssa. Monet ovat elämänsä kunnossa ja hyvin motivoituneita. Kokemusta ja osaamista on karttunut kosolti.
Yhteiskunnalla ja työnantajilla ei pitäisi olla varaa jättää hyödyntämättä yli 50-vuotiaisen osaamispääomaa. Yli viisikymppisiä ei pidä myöskään nähdä työelämän jäähdyttelijöinä.
Eläkeputken poistaminen voi olla oikeansuuntainen toimenpide, mutta samalla pitää varmistaa, ettei kukaan joudu sen vuoksi taloudellisesti ahtaalle. Jos ikäsyrjintä on asenteissa, ei eläkeputken poistaminen yksistään auta.
Tarvitaan määrätietoista asennemuokkausta, jotta ikää ei nähdä ongelmana. Lisäksi tarvitaan rakennemuutoksia. Esimerkiksi ikäsyrjintää voitaisiin helpottaa sillä, että työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksia jaettaisiin. Nykyisellään viimeisen työnantajan maksettavaksi lankeaa isoin osa kustannuksista mahdollisessa työkyvyttömyystilanteessa.
Sari Savela 